USELESS PANDA

17. lokakuuta 2014

NEW BLOG! UUSI BLOGI!

Sen verran tuun tänne huutelemaan, että tänne on turha enää katsella.
Mitään uutta ei ole tiedossa, koska kirjottelen jatkossa uudessa osoitteessa.
Menkäähän seurailemaan!

18. elokuuta 2014

When I'm on my knees I'll still believe.

 photo Snapshot_20140817_18_zps1d6297b2.jpg photo Snapshot_20140817_9_zps863e7415.jpg photo Snapshot_20140817_16_zpsb4e3c25e.jpg photo Snapshot_20140817_27_zps0d803393.jpg

Mun piti alunperin kirjottaa tähän kuinka mun hiukset lyheni ja tummeni oikeen urakalla. Siitä kuinka oon tuunaillu mun uutta kalenteria ja koittanu (huonolla menestyksellä) lukee yo-kokeisii. Arki on alkanu pikku hiljaa erottumaa viikonlopusta ja musta on ihan jees vaa käpertyä illalla teemukin kanssa omaa sänkyy lukemaan lehtiä (lue: räpläämään kännykkää). Sen koko tarinan pointtina oli vaa se, et syksy on tainnu tulla.

Tässä oikeestaa vähän laajennettu versio siitä, ku joku kysy miten menee, ja vastaus on "ihan jees". Just sitä, mitä mäkii aina kaikille toitotan, vaikka oikeesti haluisin sanoo jotain ihan muuta. Eilen mä kyllä pääsinkii sanomaa jotaa muuta. Sen jälkee ku vanha koulukaveri vastas mun what's up -kysymyksee, jokseenkiin niin, että "Enpä mä suhun luota tarpeeks, että mitää haluisin sanoa, joten sanon vaa, että ihan hyvää!" nii osasin kyllä niin kompata! Oli jotenkii niin rentouttavaa ees sanoa jollekkii, et ei mee hyvin, mutta ei meijän tarvinu sitä sen enempää vatvoa.

Enkä mä aatellu tästä enempää vatvoa nytkää, koska se on ihan toissijasta. Nautitaa sen sijaa syksystä, koska se on oikeest hienoin vuodenaika, mitä on olemassa! En ymmärrä miks ihmiset masentuu jostain sateesta tai pimeestä. Sillonhan voi olla hyvällä omallatunnolla vaa villasukat jalassa sisällä, poltella kynttilöit ja vaa fiilistellä sateen ropinaa. Tai oikeestaa, viel hienompaa sitä on kuunnella ulkona. Ja sieltä ku pääsee sisää nii mikää ei oo ikinä tuntunu niin ihanalta ku kuivat sukat!

ENG: Enjoy the autumn 'cos it's here (whether you like it or not)! I know that's a one thing I will enjoy, even though everything else pretty much sucks atm.

10. elokuuta 2014

Life is not a spark in space, an episode of Will and Grace.

Mä oon julkisest aina se ihminen, joka nauraa kaikelle, hymyilee lähes jatkuvasti ja toitottaa kovaa äänee kuin meijän pitää aatella positiivisesti, koska... No... What can I say.. Life's pretty awesome! Totuus on kuitenkii, et tää mun ensimmäinen vuos Suomessa (sitte vaihon) on ollu ehkä yks elämäni rankimpia. Ellei jopa rankin.

Oon tavannu uusia ihmisiä, avannu sydämmeni ihan väärille, luottanu osiin liikaa ja itteeni liian vähän. Kaiken tän summana on tullu se, et enää en osaa/halua/pysty puhua kellekkään mistään "oikeasta". Tiiättehän, niistä asioista jotka oikeesti tarkottaa jotaa. En suosittele kellekkää kuitenkaa tätä vaihtoehtoo, koska loppujen lopuks kaikki se pahaolo vaa kasaantuu ja pian huomaatte, kuin ne kerrat ku itket (koska et vaa keksi muutakaa) yleistyy viikko viikolta.

Mä yleensä kirjottan sillon, ku mulla on huono fiilis. Kai se on mun tapa purkaa asioita, koska en puhu kellekkää. Toisaalta niit tekstejä on musta myös jotenkii rakentavaa kattoa jälkeepäin. Tai oli ennen. Nyt huomaan vaa samojen fiilisten toistuvan jatkuvaan ja joka toinen teksti näyttääkii alkavan jotenkii näin: "Tiiän, et mun ei pitäis valittaa, mut..." Mulla on aina vaa ollu tapana aatella optimisesti ja kelaan jatkuvasti, kuinka monella menee tälläkin hetkellä paljon huonommin ku mulla. Kerran mulle sanottii et mun ongelmat, oli ne miten pieniä tahansa, ei oo yhtää sen vähäpitosempii ku muittenkaa. Mä, joka en itke julkisesti melkein ikinä, aloin tietty pillittämään.

Ku istuin tänä kesänä yksinäni Pariisi-Helsinki lennolla ja kattelin ikkunasta näkyviä maisemia mulle tuli tosi haikee olo. Mietin, et täl hetkel mulla ei oo oikee mitää pidättelemässä muo missää. Se on toisaalta tosi vapauttavaa, mut toisaalta surullista. Kai kaikki haluis, et jossain ois joku joka kaipaa suo, joku kenen takia jäädä. Mulla on vaa semmonen olo, et haluisin käydä kaikkialla. Osaks itteni takia, osaks koska haluun paeta kaikkea. Tuntuu etten osaa tällä hetkellä mitää muutakaa.

Ku puhutaa sydänsurusta nii yleensä ihmiset aattelee sen tarkottavan sitä tuskaa, jota tunnetaan ku ollaan just erottu suhteesta. Musta se voi ilmeentyy koska vaa. Jotkuu kertoo sen kivun tuntuvan sydämmessä, osa sanoo sen tuntuvan koko kehossa. Täl hetkel mä en vaa tunne mitää. Mulla on vitun tyhjä olo.

 photo IMG_7302ndashKopio_zps9c23521b.jpg photo IMG_7302ndashKopiondashKopiondashKopio2_zps85632643.jpg

ENG: In public, I'm always that kind of person who laughs loud, smiles almost always and tell people to be positive 'cos no matter how hard it can get, in the end, life is still pretty awesome! However, the truth is that this year in Finland (after my exchange) have been really difficult to me. Maybe even the most difficult year in my life.

I've met new people, gave my heart to the wrong ones, trusted some too much and to myself too little. For those reasons I dont't know how to/want to speak to anyone anymore about the important stuff. You know, the stuff that matters. Still, I don't recommend this style to anyone 'cos in the end you'll just find yourself crying more and more ('cos that's the only thing you can do).

When I feel sad, I like to write things. Maybe it's 'cos I dont know who to speak to or maybe it's 'cos I like to see how things have changed. Except now many thing haven't changed. Almost all my writeings repeat the same thing and a lot of them starts with "I know I shouldn't blame, but...". I'm just used to think about how there are other people. People, even with bigger problems. I still remember how once, there was someone who told me that my problemes, no matter how small they are, are importants as well. I never really cry in public, but that time I did.

This summer when I was sitting in this Paris-Helsinki flight, I started to think how I don't actually have any reason to go back in Finland. I got my family and my home in here, but still you know, I got these feeling that there's nothing really holding me back in here. It's kind of liberating but at the same time, sad. I guess everyone would like to have someone who misses you and a reason for you to stay. I just feel like I'd like to go everywhere. In part 'cos of myself and in part 'cos I want to run away. I feel like that's the only thing I can do at the moment.

When people are talking about heart break, they usually mean the pain you get when you break up with someone. I, however, think you can feel that kind of pain in different situations as well. Some people say that you feel the pain in your heart, some say you feel it in your whole body. At the moment I don't really feel anything. Just this huge emptiness.

If you could spare one of your nine lives we could ditch this coast.

 photo 10534088_933645246649341_5447333763201198246_n_zps0bb5a0c9.jpg photo 942969_4591991251951_265460229_n_zpsd3772a03.jpg photo image11ndashKopiondashKopio_zps2dd9422b.jpeg photo IMG_0389_zpsf4f92130.jpg

Unettomia öitä, auringonlaskuja ja -nousuja. Hikeä, henkistä taistelua ja itkua. Naurua, jälleenkohtaamisia ja kesäfiilistelyä. Motivaation puutetta ja sen löytämistä. Hyvää ruokaa, pahaa juomaa ja parhaita drinkkejä. Hyvästejä, kruisailua, jalkapalloa ja hullua siivoamista. Tekemättömiä asioita, tulevan pelkoa ja ahdistusta. Kaipausta, haikeutta, vanhaa musaa ja tekotaiteellista tekstiä.

Ehkä mä oon sitte ug hipster. Täl hetkel en vaa pysty parempaan.

ps. OSTAKAA NOI EKAN KUVAN TUOTTEET POIS!
Canon EOS 450D runko, Canon EFS 18-55mm f/3.5-5.6 IS, Canon EF 50mm f/1.8, 
Samyang EOS 8mm (fish eye) f/3.5, GoPro Hero HD (ei kuvassa)

27. kesäkuuta 2014

Imma a keep it moving, be classy and graceful.

 photo IMG_4669_zpsddb97f25.jpg photo IMG_4711_zps88c9afd8.jpg photo IMG_4685_zps43d169e4.jpg photo IMG_4749_zps76cb94e3.jpg photo IMG_4777_zps61626a20.jpg

Nää kuvat on viime vuodelta ja toiselta puolelta maailmaa, mut sopii mun mielest tähän ihan hyvin anyway. Sadetta se on täälläkii ollu sen aikaa, ku mä oon Suomessa lomaani viettäny ja yhtä valkoset mun jalat on ku noissakii kuvissa (vaikka itehän pidän itseäni hyvin ruskettuneena ton mun Pariisin reissun jälkeen). Ehkä ainoo ero on, että mun hiukset näyttää tossa kuvassa jotenkii harvinaisen kammatuilta ja dollareita (tai muitakaa rahoja) en oo päässy vähää aikaa pitämää hyppysissäni!

Tällä hetkellä voin sanoo, et mun ajatuksetkii menee varmaan aikalailla samaa rataa ku noina hetkinä. En tiiä mitä haluun ja oon riippuvainen muista ihmisistä. En haluu olla yksinäinen, ja täl hetkellä mun parhaat kaverit ja tärkeimmät ihmiset elää ympäri maailmaa. Olinpa sitte Suomessa tai Kanadassa, aina joku jää jonnekkii muualle. En viihy täällä. Musta tuntuu et maailmalla on vielä vaikka kuinka paljon tarjottavaa mulle, mutta samalla koti on kuitenkii koti ja Suomi on mulle se ainut oikea kotimaa.

Ja siis mitä niist ihmisistä? Ärsyttää ku kukaa ei voi puhua suoraa ja kaikki vaihtaa ajatuksiaa tunnin välein. Ärsyttää, et mäkii teen niin. Joskus haluisin vaa poistaa koko facebookin ja ilmottaa, että mulla ei oo yhtää oikeeta ystävää tässä maassa ja lähteä hittoon. En haluis olla riippuvainen kenestäkää, mutta myönnän et mä oon. Ja sekii et miten, joku voi saada parissa tunnissa kiedottua mut niin pikkusormensa ympärille, et ei mitää rajaa, on ihan käsittämtöntä. Käsittämätöntä ja turhauttavaa, koska en tiiä taaskaa tuhlaanko mä vaa aikaa väärii ihmisii. Voitaisko vaan puhua selkeesti ja kysyä juttuja joihin vastataan kyllä tai ei?

ENG: Feeling pretty confused atm. I feel like people fuck me up over and over again, but still I keep playing with the fire. It's not healthy and I wonder why I do that. I guess it's cos I don't know what I want. Or I do know, but I don't know how to get it. It would be so much simpler if everyone told exactly what they think and the only questions that are made are the ones we can only answer "yes" or "no".

Anyway, I think a little alone time in Jyväskylä will do me good and that's where I'm heading for the weekend! I'm deffinitelly going running with Kofi. Things are so much simpler with animals and sometimes I catch myself thinking how I could turn to this weird old lady who lives alone with her pets and have no friends or family. Hahaha!